Etusivu‎ > ‎Ajankohtaista‎ > ‎

SPeKL joukkue voitti SPKL joukkuekatselmuksen

lähettänyt Mika Soininen 24.9.2014 klo 0.51   [ 24.9.2014 klo 23.52 päivitetty ]

Pohjois- Karjalan Pelastuskoirat ry järjesti  vuoden 2014 Palveluskoiraliiton SM-Joukkuekatselmuksen Outokummussa 19-21.9.2014.

Voittajaksi selviytyi Pelastuskoiraliiton joukkue Juha Löytöläinen + Kerkko, Reija Stenbäck + Risa sekä Gabriella Tuomi + Scifi, ryhmänjohtajanaan Jari Miettinen. Onnittelut joukkueelle!

Tulokset:
1.Suomen Pelastuskoiraliitto
2. Turun Palveluskoiraharrastajat
3. Helsingin etsintä- ja pelastuskoirat


Pelastuskoiraliitto kiittää järjestäjiä Pohjois-Karjalan Pelastuskoirat sekä Palveluskoiraliitto.









Alla Ryhmänjohtaja Jari Miettisen raportti viikonlopusta:

SM-Joukkuekatselmus 2014 

Tuumimme ESPY:n hälytysryhmän kokouksessa, että on tärkeätä vastata Palveluskoiraliiton kutsuun Pelastuskoirien SM-joukkekatselmukseen tänäkin vuonna. Järjestäessämme Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmusta 2012, oli meillä ilo saada isännöidä HePeKon joukkuetta. Yhteydet naapureihin ovat olleet Uudenmaan alueella jo pitkään hyvät ja mutkattomat. Olemme treenanneet paljon yhdessä. Hälytyksissä koirakot koostetaan tehtävän kannalta hyödyllisimmällä tavalla. Olen ollut monia kertoja kartturina naapuriyhdistysten koirakoilla. Vastaavasti ESPYn koirakoita pitää kartalla usein joku treenikaverimme muista alueen pelastuskoiraryhmistä. 


Perjantaina 19.9.2014 iltapäivällä joukkueet kokoontuivat koirien tarkastukseen ja avajaisiin.. Pelastuskoiraliiton joukkueen muodostivat Juha Löytöläinen + Kerkko, Reija Stenbäck + Risa sekä Gabriella Tuomi + Scifi ryhmänjohtajanaan Jari Miettinen. Puheiden jälkeen paikallinen kennelharrastaja Ilma Vainu halusi ilmoittautua etsintöihin viiden nuoren flättinsä kanssa. Pimeyden laskeuduttua saimme tehtäväksi etsiä kadonnutta "Pekka Mustosta" tarkistamalla lämpökamerahavaintoja koordinaattien perusteella. Kolme ensimmäistä havaintopaikkaa olivat saavutettavissa autolla. Sitten saimme tiedon Pekan polkupyörän löytyneen tien varresta ja poliisin suorittaneen siellä lähietsintää. Tien eteläpuoli oli aluettamme. Aloitimme tehtävän 1:20. Kerkko jäljesti ja esineitä nousi. Scifi varmisti polkupyörän alueen ja teki myös tien viimeisen pätkän. 

Ruhtinaallisen puolentoista tunnin yöunen jälkeen ryhmänjohtajakokouksessa tarkasteltiin tilannetta ja etsinnän johto kyseli ryhmänjohtajien näkemyksiä, miten etsintää kannattaisi jatkaa. Outokumpuun oli iskenyt syöksyvirtaus kaataen runsaasti puita mm. teiden ja sähkölinjojen päälle. Kaupunki oli laajalti ilman sähköä. Saimme palomestarilta uuden tehtävän tutkia alueita mahdollisten loukkaantuneiden varalta. 



Jaoin ryhmäni kahdeksi partioksi - toiselle harjun alapuoli ja toiselle rinne. Toinen partio pyysi apua kaatuneiden puiden seasta löytämänsä tajuttoman miehen nostamiseksi. Siirsimme hänet runkojen keskeltä. Se sitoi koko ryhmän. Joissakin partioissa yksittäinen koira ja ohjaaja oli lähetetty tarkastamaan loppualuetta. Siihen ei selkäytimiimme piirtynyt turvallisuusajattelumme venynyt. 

Seuraavalla tehtäväalueella Gabi lähetti Scifin tarkastamaan tehdasrakennusten 40 x 70 m piha-aluetta. Alueen vaarallisuuden vuoksi emme itse voineet mennä pihalle. Koira ilmaisi maalimiehen ensimmäisen rakennuksen ajoliuskan alta. Gabi kutsui Scifin takaisin tähystyspaikallemme. Scifi lähetettiin tutkimaan kauempaa rakennusta. Ensimmäisellä kerralla Scifi juoksi takaisin löytämälleen maalimiehelle. Kolmannella lähetyksellä Scifi jo tajusi, että nyt sen haluttiin juoksevan ensimmäisen loukkaantuneen ohi pidemmälle. Toinen ihminen haukuttiin kauemman rakennuksen päädystä.

Meidät kutsuttiin tutkimaan Outokumpu Oy:n vanha rikastamorakennus sisään jääneiden ihmisten varalta. Tiloja oli viidessä kerroksessa. Osa tiloista oli monen kerroksen korkuisia. Tutkimme kunkin kerrokset kahtena partiona 35 minuutissa. Risa ja Scifi ilmaisivat neljä maalimiestä. Raportoin lisäksi kaksi Scifin merkkaamaa paikkaa, joihin emme päässeet sisälle. Toisessa niistä oli viides ihminen. 

Saimme kutsun tehtaiden piha-alueelle, jossa koiria piti seurauttaa. Ohjaajat jättivät koirat paikkamakuuseen 30 m päähän ja saivat luvan kutsua ne luokseen yksi kerrallaan. Juha lähetti Kerkon 10 m päässä olevalle lavalle, jonne pääsi ritiläportaita. Siellä Kerkko meni käskystä paikkamakuuseen. Scifin kohteeksi annettiin 40 m päässä rinteessä oleva rapputasanne. Koira juoksi rinteen sivua hyvin rappujen alkukohtaan, josta Gabi yritti saada sen kääntymään rinteeseen oikealle nouseville rappusille. Seuraavaksi olisi pitänyt noutaa 20 m päästä oikea kolmesta esineestä. Sillalta noutoesineiden yläpuoliseen rinteeseen heitetty iso ihmisdummy kiinnosti virkaintoisia koiriamme enemmän kuin noutoesineet. Tällä rastilla olisi pitänyt olla kaikki koirat esittämässä taitojaan. Haimme Risan autoiltamme ennen seuraavaa tehtävää. 

Seuraava tehtävä oli tarkastaa kaivostornin rakennus. Sisään mentyämme tyttö juoksi alas rappuja. Määräsin Juhan perustamaan ulos evakuointipaikan. Yläpuolisesta kerroksesta löysimme yhden loukkaantuneen ja yhden sydänoireisen miehen sekä yhden ylikierroksilla käyvän naisen. Hälytimme apua. Gabi teki sydänvaivaisen olon mukavammaksi puoli-istuvalla asennolla. Ressu tutki jalkavamman. Naisen ja tytön puhutettuamme tiesimme, että muita rakennuksessa ei ollut.

Päivän viimeisenä tehtäväksi meille annettiin kaivoksen museotunnelin tarkastaminen lyhyessä ajassa. Osaan sivutunneleista ei saanut mennä. Pian aloitettuamme saimme evakuointikäskyn ja marssimme ripeästi takaisin sopimallemme evakuointipaikalle. Saimme lisärajoitteita ja pääsimme jatkamaan tunnelien tarkastamista. Scifi bongasi ihmisen oikealle haarautuvasta tunnelista. Kerkko tarkasti pitkillä pistoilla vasemman tunnelin tyhjäksi. Muut havainnot raportoimme oikein kaivosmiesten vaatteiksi. Saimme hajureaktioita päätunnelin loppuosassa. Päättelimme hajujen jääneen aikaisemmista ryhmistä tai tulevan voimakkaassa ilmavirtauksessa suuaukon ulkopuolisista ihmisistä. Muutkaan ryhmät eivät paikantaneet hajun lähteeksi ihmistä tunnelin katon lähellä olevien parrujen päällä. Tähystämällä emme sinne nähneet. 


Meidät laitettiin päivällä tekemän myös viiden minuutin esittelyvideo pelastuskoiratoiminnasta. Saimme actionpläjäykseemme mahdutettua spiikatut näytökset raunioetsinnästä, hausta ja jäljestämisestä vapaaehtoistoiminnan taustoittamista unohtamatta.

Illalla pääsimme saunomaan ja nukuimme hyvin. Sunnuntaina 7:15 joukkueet koirineen olivat leirintä-alueen portilla odottamassa kuljetuksia. Ensimmäinen tehtävämme oli tutkia harjun suuntaisesti merkitty alue 20 minuutissa ja raportoida alueen toisessa päässä. Haksahdin pienimittakaavaisella kartalla pitämään eniten korkeuskäyriä sisältänyttä linjaa harjuna. Jälkikäteen suurennuslasilla tarkasteltuna huomasin, että siinä olikin rivi suppia harjun oikeassa rinteessä. Sen vuoksi oma partiomme etsi osin alueen sivusta. Gabille ja Ressulle jäi siten turhan leveä kaistale oikealla olevalle tielle asti. Scifi bongasi keskivaiheilta makaavan maalinaisen. Äärioikealla ollut sienestäjä jäi havaitsematta, koska jouduin ajan huvetessa käskemään toisen partion marssimaan loppuosan vain suoraa linjaa etsien. 

Saimme saman tien tehtäväksi tarkastaa puolisen kilometriä viereisen järven itärantaa. Näimme järvellä veneen, jossa ei näkynyt ihmisiä. Tuulen alapuolella koiramme reagoivat 100 m päässä olevan veneen suunnasta tulevaan ihmisen hajuun. Raportoin, että veneessä todennäköisesti makaa joku ja se pitäisi tarkastaa. Palautekokouksessa saimme tietää, että ihminen oli ollut pienessä saaressa veneen takana. Toinen maalimies oli ollut ranta-alueelle laskevan puron ylävirrassa. Joukkueet eivät olleet havainneet koirien reagoivan puron veteen. 

Pienen siirtymämarssin jälkeen saimme kahden järven välisen alueen tarkastettavaksemme. Järvien välissä kulki jyrkkä harju. Etenimme kahdella partiolla rajana harjun laki. Alun oikeasta niemekkeestä löytyi teltta, jonka tarkastimme. Koiramme reagoivat myös harjulla kulkevien retkeilijöiden hajuihin. Risa ilmaisi kalastajan vasemman järven päästä. Ressu haastatteli hänet.

Lyhyen bussimatkan istuttuamme saimme tarkastettavaksemme lammen, jolla omaiset olivat jo etsineet Pekka Mustosta. Laitoin Ressun ja Juhan koirineen etenemään länsipuolta ja Gabi, Scifi ja minä kiersimme itärantaa. Raportoimme lammelta pois johtavat jäljet ja kerroimme alueen olevan tyhjä. Havaintomme olivat oikeita.

Pelastuskoirajoukkueden SM-ryhmäkatselmukseen osallistuminen oli antoisaa Järjestäjät kertoivat painottaneensa tehtävien suunnittelussa perustekemistä ilman kikkailuja. Tehtävät mittasivat monipuolisesti koirien ja ohjaajien taitoja ja yhteistyötä. Myös ryhmänjohtajien toimintaa arvioitiin. Tasaisen varma ja tehokas toimintamme arvioitiin kahden parhaan joukkoon seitsemällä tehtävällä yhdestätoista. onnistuimme tärkeimmillä tehtävillä hyvin. Muillakaan rasteilla ei tapahtunut suurempia repsahduksia.

Kiitokset Palveluskoiraliitolle ja Pohjois-Karjalan Pelastuskoirille vaativasta viikonlopusta, johon järjestäjät loivat hyvän hengen jo avajaisista alkaen.



Pelastuskoiraterveisin Jari Miettinen

Ryhmänjohtaja SPeKLin espoolaisessa joukkueessa                                                             Kuvat: Nuutinen, Miettinen

 

Comments